Onko järjetöntä ja jopa moraalitonta silputa hyväkuntoisia kirjoja laukuiksi? Joidenkin mielestä tällainen toiminta on kirjojen väärinkäyttöä, mutta minä kutsun tätä pelastusoperaatioksi ja olen saanut ajatukselleni vahvistusta useammalta antikvariaatin pitäjältä. Useimmat tekemäni kirjalaukut ovat muiltakin osin kierrätystuotteita. Vain yhden kerran olen tehnyt laukun uunituoreesta kirjasta ja silloinkin ajatus oli hieno: kummitäti teetti laukun kummitytölleen tämän juuri ilmestyneestä esikoiskirjasta.

Miten näitä kirjalaukkuja syntyy? Koluan kirppareita ja välillä myös kauppoja, etsin sopivankokoisia, hyväkuntoisia ja omalla tavallaan kauniita kirjoja, tutkailen löytyisikö samalla solkia, sankoja, nauhoja, kankaita, nappeja, helmiä yms. Loppu onkin sitten suunnittelua ja pähkäilyä, kokeilua ja näpertämistä. Useissa vanhoissa kirjoissa on niin kauniit kannet, että edes pienet kolhut eivät haittaa. Tässä yksi esimerkki: kirja vuodelta 1938 ja se löytyi kirpparilta. Verhoilukankaana on käytetty itse värjättyä vanhaa lakanaa ja sangat on tehty toiselle käsityöläiselle tarpeettomiksi jääneistä helmistä. Lopputuloksena on ’Kolhiintunut kaunotar’ – laukku, joka on oma ainutkertainen yksilönsä.