Olen aina tykännyt kirjoista. Sain 6-vuotiaana joululahjaksi Mestaritontun seikkailut, jonka taika on säilynyt aikuisikään saakka. Alakouluikäisenä ahmin kirjoja niin, että pikkukylän sivukirjaston valikoima kävi lopulta pieneksi.

Jossain vaiheessa huomasin, että kirjoille voidaan antaa toinenkin elämä. Niinpä taittelin vanhasta virsikirjasta jouluenkelin. Sitten näin kollegan tekemän upean kirjakäsilaukun. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja päätin, että tuollainen on minunkin saatava. Siitä syntyi ensimmäinen kirjalaukkuni Kovat lääkkeet. Jatkossakin aion nautiskella kirjoista edelleen pääosin perinteisessä muodossa eli lukien, mutta tämä käsilaukku on kyllä saanut seuraa ja moni kaunis kirja uuden elämän sekä kirjalaukkuna että monilla muillakin tavoin. Enkä muuten ole missään vaiheessa edes harkinnut siirtyväni e-kirjoihin.