Pidin kesällä heinäkuun ajan lomaa sekä ”oikeista töistä” että käsitöistä. Ompelukone yritti kyllä välillä kutsua minua luokseen, mutta ompelun sijaan aloinkin tehdä jo jonkin aikaa suunnittelemaani mosaiikkipöytää. Päätin säästää (kaikkea muuta paitsi aikaa) ja otin materiaaliksi mökiltä hamstraamani ylijäämälaatat. Olen kyllä tehnyt pienempiä mosaiikkitöitä aiemmin, mutta koska kyseessä oli nyt aika suuri työ, tein ensin pari pannunalustaa virittäytyäkseni asiaan kunnolla.

Mosaiikkitöitä voi tehdä monella tapaa: ostamalla valmiita paloja, pilkkomalla itse laattoja leikkurin avulla tai kuten minä eli säästämällä (edelleen kaikkea muuta paitsi aikaa) ja pilkkomalla laatat vasaralla, muotoilemalla ne lopulliseen muotoonsa pihdeillä ja hiomalla hiekkapaperilla palojen terävimmät reunat sileämmiksi. Aloitin työn heinäkuun helteiden aikaan ja sain työn valmiiksi elokuun loppupuolella. Aika monta hikipisaraa ehti valua näiden viikkojen aikana.

Mosaiikkitöiden tekoa voisi kait verrata elämään. Välillä palat menevät aivan säpäleiksi liian kovan iskun seurauksena, toisinaan terävät reunat viiltävät haavoja, joskus pitää hidastaa tekemistä ja muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Värit vaihtelevat ja kuviot muodostuvat pikkuhiljaa erilaisista palasista. Joitakin paloja tekisi ehkä myöhemmin mieli vaihtaa, mutta kokonaisuudesta tulee sittenkin osiensa summa. Voidaan tietysti myös skipata tämä filosofinen osuus ja vain todeta tämän olevan erittäin monipuolinen, mukava ja näyttävä käsityötekniikka. Tämän työn kaikki yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua, mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen eli ihan hyvä mosaiikki aloittelijan tekemäksi.