Lapsuuden kesiä muistellessa tuntuu, että aurinko paistoi aina. Olihan niitä sadekesiä toki silloinkin, mutta ne taisin viettää sisällä nenä kiinni kirjassa ja suurimmat muistijäljet on silloin jääneet siitä mitä luin ja minne kulloinkin mielikuvituksen myötä matkasin.

Lapsuudessa seurasin aikaa pyyhekalentereiden avulla. Joka vuosi äiti osti tai sai joululahjaksi uuden kalenteripyyhkeen, joka ripustettiin seinälle. Aiempien vuosien pyyhkeet otettiin käyttöön ja kun ne eivät kelvanneet enää pyyhkeeksi, ne vietiin saunaan pefleteiksi. Taisipa joku pyyhe päätyä matonkuteeksikin eli kaikki hyödynnettiin kotona viimeiseen kuituun asti.

”Aika aikaansa kutakin” voisi sanoa ja ajatella, että kalenteripyyhkeet kuuluvat menneeseen aikaan, mutta ei, kyllä niitä valmistetaan edelleenkin. Uusissakin pyyhkeissä on ripaus menneisyyden taikaa. Joissakin kodeissa eletään hyvinkin nostalgisia hetkiä, kun kaappien kätköistä löytyy kalenteripyyhkeitä vuosikymmenten takaa. ”Aika tavaran kaupitsee” ja ehkä nyt on hyvä hetki ottaa nuo aiempien aikojen aarteet käyttöön tavalla tai toisella.